Tigress Dei
KTK-III, SHLA-I
Sivuilla esitetyt tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen!
| » Virallinen nimi: | Tigress Dei | » Väri: | Musta |
| » Lempinimi: | Tikru | » Merkit: | - |
| » Rotu: | Shetlanninponi | » Omistaja: | Leandra VRL-01057 |
| » Sukupuoli: | Tamma | » Kasvattaja: | Virtuaalitalli Dei |
| » Syntynyt: | 2.4.2014 (4v. 2.8.2014) | » Painotus: | Valjakkoajo |
| » Säkäkorkeus: | 99cm | » Koulutus: | Vaativa ponivaljakko |
~ Palkinnot:
|
Ponikantakirja (1/2015): 18 + 17 + 16 + 16 = 67p, KTK-III Shetlanninponien laatuarvostelu (10/2016): 28 + 14 + 30 + 20 + 10 + 8 = 110p. SHLA-I |
~ Luonne
|
Perusluonteeltaan Tikru on helppohoitoinen ja miellyttävä, sen hoitaminen ei vaadi ekstra-aikaa eikä ekstravaivaa. Siinä mielessä Tikru on isossa ponitallissa täydellinen poni, jonka saa ylös, ulos ja lenkille ilman vaikeuksia. Tamma ei varsinkaan arkitilanteissa juuri jää mieleen. Ihmisten parissa Tikrusta hohkaa kuitenkin tietyntyyppinen varautuneisuus. Se ei tuttujenkaan ihmisten parissa ole koskaan täysin rento, vaan on valmis reagoimaan jokaiseen epäilyttävään liikkeeseen. Tämä tamman piirre on välillä äärimmäisen turhauttava todeta, sillä olemme tietysti tallissa pyrkineet luomaan sille mahdollisimman turvallisen elämänpiirin heti syntymästä asti, eikä ole varmaa mistä Tikrun epävarmuus ihmisiä kohtaan johtuu. Olemmekin pohtineet onko syynä ehkä tamman vaikeudet tulkita mitä ihmiset eri tilanteissa siltä milläkin käytöksellä haluaa, sillä varsinkin tuntemattomampien ihmisten kanssa Tikrulta kestää aina hetken pidempään toteuttaa tietty toiminta, vaikka se periaatteessa olisi sille tuttu (esim. kavioiden nostaminen). Tikrun varautuneisuuden kanssa on kuitenkin opeteltu elämään ja pyrimme minimoimaan tilanteita, joissa Tikru vaikuttaa erityisen valppaalta, esimerkiksi kilpailuissa vältämme tarpeetonta kosketusta vieraisiin ihmisiin. Kilpailupaikalla monesti Tikru viihtyy paremmin kopissa tutun ponin kanssa kuin ulkona, joten se mahdollisuus tammalle useimmiten myös tarjotaan, etenkin kun se menee traileriin mielellään ja helposti. Valjakkoponina Tikrulta löytyisi valtavasti kapasiteettia, se on lahjakas poni ja valmis kovaan työskentelyyn. Vaikka se on kurinalainen ja noudattaakin ihmisen antamia käskyjä, sen työskentely ei ole niin rentoa kuin toivottavaa olisi, sen alituinen epäluottamus ihmisiin vaikuttaa kuitenkin taustalla. Kuten tuntemattomien ihmisten parissa, myös vieraammissa tilanteissa sen reaktiokyky on inan hitaampi kuin normaalisti. Kun kotikentällä liikkeet menevät moitteettomasti, saattaa sillä vastaavasti olla niissä hienoisia vaikeuksia muualla. Tämän takia Tikru ei ikinä ole edennyt sen varsinaisen kapasiteetin mahdollistamalle tasolle valjakkoajossa, vaan olemme keskittyneet vaativaan tasoon. Sillä tasolla Tikru on osoittanut hoitavansa siltä vaaditut osa-alueet rutiininomaisesti, jolloin kuskillakin on ollut mahdollisuus käyttää enemmän aika ponin rentouttamiseen ja tsemppaamiseen kisoista läpi. Muiden ponien kanssa Tikru tulee toimeen hyvin, joskin se on alistuvainen ja helposti höynäytettävä. Tikrun ruokinnasta on erityisesti pidettävä huolta, sillä se luovuttaa löytämänsä ruohokumpareet tai muut herkkupalat helposti niitä vaativille muille poneille. Riidanaiheuttaja Tikru ei ole, vaan muiden ottaessa mittaa toisistaan se monesti kipittää tarhan tai laitumen toiseen nurkkaan tutkailemaan tilannetta. Vaikka ulkopuoliselle ihmiselle Tikrusta päällimäiseksi jää ehkä mieleen sen jännittyneisyys, on se silti joka tilanteessa helppo käsiteltävä. Tamman erityispiirre pitää vaan ottaa huomioon ja tehdä kaikissa tilanteissa töitä sen eteen, että tamma edes hieman rentoutuisi. Tärkeintä on toimia johdonmukaisesti ja päättäväisesti, huithapelien käsissä Tikru on entistä varautuneempi. Tamman kilttiyden takia se ei sille jännittävistä tilanteista huolimatta ole juuri reagoinut isosti ja jopa pienetkin lapset voisivat sitä tarvittaessa käsitellä. Koska mietimme kuitenkin ensinnä tamman parasta, vastaa Tikrun hoidosta sen luottoaikuiset, jotka ovat olleet tekemisissä sen kanssa varsasta asti. |
~ Sukutaulu
| I Nani VIR MVA Ch, KTK-III |
II Mortier II | III Legend of Troy |
| IIE Longwood's Lorraine | ||
| IE Sylvie v.d. Grim | IEI Radagast v.d. Olsen | |
| IEE Lulu v.d. Grim | ||
| E Tsaminamina v.d. Zambo VIR MVA Ch, KTK-II |
EI Valdes Vreo | EII Torn Inside |
| EIE Alphabetta | ||
| EE Samina | EEI Belthazor v.d. Vaart | |
| EEE Honey Beat |
~ Jälkeläiset
|
s. 20.10.2014 o. Tigerblood Dei (i. Glowmoor Baron) s. 08.03.2015 t. Tiger Stripes Dei (i. Dastan Dei) s. 19.04.2015 o. Neon Tiger Dei (i. Donte v.d. Zambo) |
~ Valmennukset ja päiväkirja
|
1.6.2016 Päiväkirja Päätin kesän ensimmäisen päivän kunniaksi lähteä talutusmaastoon jonkun poneistani kanssa. Hetken pohdittuani päädyin nappaamaan mukaani Tikrun, koska en sen kanssa ollut hetken aikaan touhunnut yksistään mitään. Varsomiskausi oli jo alkanut, ja tallissa syntyneet varsat ja kantavat tammat veivät ison osan ajasta. Tikru ei tänä kesänä varsaa odottanut, joten se oli jäänyt vähemmälle huomiolle. Mietin myös, että hetken kävelylenkistä kahdestaan ihmisen kanssa voisi olla hyötyä, voisin koittaa syventää keskinäistä luottamustamme. Laitoin tamman nopeasti kuntoon ja suuntasin sen kanssa pihalle. Ilma oli aurinkoinen, joskin kylmä tuuli viilensi lämpötilaa. Lähdin kävelemään Tikrun kanssa tallitietä pitkin pois päin pihalta. Koitin itse kävellä mahdollisimman rentona, jutella niitä näitä, ja samalla seurailin tamman olemusta. Ainakin toistakseksi se käveli vieressäni kuuliaisesti. Jonkin matkaa hiekkatietä käveltyämme tulimme metsäpolun alkuun. Olin suunnitellut käveleväni sitä pitkin pari kilometriä, sillä polun varrella metsässä oli kauniita aukioita. Halusin nähdä kukkivatko siellä jo kukat. Tikru ei kuitenkaan tuntunut olevan yhtä innoissaan polulle kääntymisestä, se alkoi selvästi hidastella ja ennen metsään pääsyämme se pysähtyi. Se katseli minua ja metsää hyvin epäluuloisena. En juuri ollut sen kanssa metsälenkeillä käynyt, ja nyt aloin miettiä ponivalintaani uudestaan. En halunnut käyttää voimaa saadakseni Tikrun polulle, mutta en halunnut myöskään palata kotiin. Hetken pattitilanteessa oltuamme keksin napata tupon kirkkaan vihreää ruohoa maasta. Ruualla houkutellen sain Tikru ottamaan ensin yhden askeleen ja sitten toisen. Lopulta olinkin ponin kanssa reippaassa käynnissä pitkin polkua, ponin hamutessa ruohoa kädestäni minun lisätessä vauhtia, jotta houkuttimeni ei päätyisi parempiin suihin. Vähän aikaa näin edettyämme annoin lopulta Tikrun mutustella jokaisen ruohonkorren. Ruualla lahjominen tuntui tepsineen, sillä pysähdyksen jälkeen tamma eteni reippaasti polkua eteenpäin syvemmälle metsään. Tamman epäluuloisuus tuntui kokonaan kaikoneen. Päätinkin palkita tamman vielä uudelleen päästessämme metsäaukiolle, jossa vietimme pitkän tovin ennen kotiinpaluuta. Minä nautin auringonsäteissä, Tikrun tehtyä parhaansa varmistaakseen, ettei aukiolla olisi enää seuraavalle vierailijalle ihasteltavaksi kauniita kukkia. 15.9.2016 Päiväkirja (kirjoittanut Salazar) Tikru oli yksi niistä poneista, jotka tänään päätyisivät kameran eteen. Enni oli jo kuvattu, seuraavaksi oli tämän ponin vuoro päästä poseeraamaan. Harjatessani tammaa huomasin sen olevan hermostunut, se tarkkaili minua herkeämättä ja reagoi kosketuksiin aina jollain tavalla vaikka en olisikaan tehnyt mitään erityistä. Laitettuani mustan karvapeitteen kiiltämään, siirryin Tikrun jouhien kimppuun. Ne käsittelin samalla tavalla kuin muidenkin kuvauksiin valmisteltavien shettisten, hoitoainetta ja huolellista selvittelyä, kaikki takut pois ja karvoista mahdollisimman sileät ja kiiltävät. Sen pahemmin Tikru ei reagoinut tukkansa laittamiseen, mutta otsaharjan käsittelyä se inhosi. Tamma yritti vältellä käsiäni kääntämällä päänsä poispäin minusta. Yritin toimia otsiksen kanssa nopeasti, ettei ponille tulisi epämiellyttävää oloa liiaksi. Vauvaöljyn laittaminen turpaan aiheutti Tikrussa samanlaisia tuntemuksia kuin otsaharja, joten tässäkin pyrin olemaan tehokas. Saatuani tamman kavioista korviin asti nätiksi, taiteilin suitset sen päähän ja tsekkasin yleisolemuksen nopeasti ennen kuvauspaikalle siirtymistä. Tikru pääsisi kameran eteen rypsipellolla, jonka ajattelin sopivan turkin väriin ja tuovan kuvaan sävyjä, ettei se olisi tylsä värimaailmaltaan. Tamma seurasi minua kiltisti, joskin se oli vielä vähän jännittynyt. Toivoin, ettei otus näyttäisi olotilaansa kuvissa, sillä luimisteleva tai ympärilleen hermostuneena pälyilevä poni ei olisi edustava valmiissa otoksissa. Ennen kuin kuvaaja antoi kameransa laulaa, rauhoittelin Tikrua syöttelemällä sille kuivia leivänkannikoita. Muutaman säästin kuvaushetkeä varten, sillä ruoka sai korvat suloisesti hörölle. Kuvaukset onnistuivatkin loppujen lopuksi paremmin kuin olin osannut odottaakaan. 24.9.2016 Valjakkovalmennus (valmentajana Salazar) Tällä kerralla pääsin valmentamaan pientä mustaa shetlanninponia, Tikrua nimeltään, sitäkin valjakkoajossa kuten muiden Dein ponien kanssa olin tottunut. Alkukäynneissä huomasin ponin olevan hieman jännittynyt, joten ihan ensimmäinen tavoite oli saada Tikru rentoutumaan ja nauttimaan työskentelystä. Aluksi etenimme käynnissä tehden paljon voltteja ja ympyröitä, kiemurauria ja temmonvaihteluita. Raviin mennessä tamma oli jo sen oloinen, että sillä oli helpompaa eikä sitä ahdistanut. Ravissa työstimme samoja, yksinkertaisia asioita kuin käynnissä, kunnes shettiksen huomio oli täysin työnteossa eikä hermoilussa. En tiennyt mitä Tikru oli aluksi jännittänyt, mutta se oli näkynyt pieninä tepasteluina ja silmien sekä korvien pyörittelyinä. Saatuamme alkuverkan pakettiin, aloin järjestää kentälle portteja, joiden tötteröiden päällä oli perinteisesti pallot. Kuvio olisi seuraavanlainen: pituushalkaisijalla oli kolme porttia, pitkien sivujen keskellä yhdet. Tarkoitus oli tulla pituushalkaisijaa pitkin tehden keskelle volttikahdeksikko. Ensin tulimme ravissa, mennen voltit kuitenkin käynnissä. Tikru suoriutui tästä hienosti. Sitten vaihdoimme askellajeja, tullen suoran pätkän laukassa ja voltit ravissa. Nyt palloja alkoi tippua, sillä Tikrun vauhti oli turhan kova eikä ajajalla ollut täydellistä hallintaa poninsa kulkemiin teihin, jotka nyt sattuivat menemään liian läheltä porttien sisimmäisiä tötteröitä. Huolellinen ohjaaminen oli tänään avain onnistumisiin, sekä tietenkin pidätteet jos poni alkoi kaahottaa. Lopuksi menimme vielä kolmikaarista kiemurauraa tötteröiden kanssa, ensin ravissa ja sitten laukassa. Tästä halusin puhtaat suoritukset ennen valmennuksen lopettamista. Loppuverkoissa Tikru oli jo melko energinen, mutta ei lainkaan jännittynyt, vaan ennemmin innoissaan reipastahtisesta menosta. |