VIRTUAALIHEVONEN - VH14-017-0324
Milord Dei
KTK-III




Sivuilla esitetyt tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen!


KISAKALENTERI


 » Virallinen nimi: Milord Dei  » Väri:  Ruunikko
 » Lempinimi:  Milo » Merkit:  -
 » Rotu:  Shetlanninponi » Omistaja:  Leandra VRL-01057
 » Sukupuoli:  Ori  » Kasvattaja:  Virtuaalitalli Dei
 » Syntynyt:  22.4.2014 (3v. 22.7.2014)  » Painotus:  Valjakkoajo
 » Säkäkorkeus:  94cm  » Koulutus:  Vaativa ponivaljakko


~ Palkinnot

Ponikantakirja:
17 + 17 + 18 + 16 = 68p, KTK-III


~ Luonne

Milolta tuntuu puuttuvan itsesuojeluvaisto. Vaikka ponit ovat saaliseläimiä ja siten niillä pitäisi olla jonkilainen luontainen taipumus vältellä vaaraa, Milo mennä touhottaa säikkymättä mitään. Tallissa Milo mielellään seuraisi kaikkea tapahtuvaa, se koittaa aina jonkun rapistellessa käytävällä kuikuilla tpaahtumia karsinastaan. Siksi Milo kannattaakin ottaa hoidon ajaksi käytävälle. Kyllä orin pystyy laittamaan kuntoon karsinassakin, mutta silloin vastassa on menohaluja täynnä oleva poni, joka koittaa tepastelullaan vauhdittaa uloslähtöä. Käytävällä sen sijaan Milo rauhoittuu hoidon ajaksi, mitä nyt päätä koittaa vähän käännellä ja vilkuilla muun talliväen menoa.

Pääsääntöisesti Miloa on todella helppo käsitellä, se kuuntelee ihmistä ja on miellyttämishaluinen. Taluttaessa se saattaa yrittää ottaa pieniä spurtteja mutta orimaista pörhistelyä siltä harvemmin näkee. Vierailla paikoilla se jännittyy aluksi hieman, hetken päästä uutta ilmaa nuuhkittuaan se kuitenkin olisi valmis tutustumaan kaikkeen uuteen ja kaikkiin uusiin tuttavuuksiin. Ori ei juuri tunnu stressaantuvan kisapaikkojen hälinästä, tosin jos päivä venähtää sen mielestä turhan pitkäksi saattaa Milo vähän osoittaa mieltään trailerissa tömisyttämällä jalkojaan.

Milon rohkeudesta on hyötyä valjakkoradoilla, sitä ei esteet eikä maratonradan vaihtelevat maastot juurikaan säikäyttele. Lisäksi Milo on ajaessa energinen, se tuntuu tykkäävän työskentelystä. Energisyydessä ja rohkeudessa on kuitenkin myös haittapuolensa. Tarkkuuskokeessa ori ei aina osaa hahmottaa etäisyyksiä kartioihin nähden, ja jos Milo saisi päättää, porteista mentäisiin läpi niin vimmatun lujaa kuin vain ponin jaloista pääsee. "Mitäs väliä muka niillä kartioiden päällä olevilla palloilla on, pomppikoot pois vaan, poni tulee täältä!" Ajaessa kuskin ei siis tarvitse keskittyä ajamaan Miloa eteenpäin, sen sijaan kuskin vastuulla on vauhdin pitäminen sen verran maltillisena, että porteista päästään läpi huolellisesti. Taitoa Milolla kuitenkin riittää, kuskin tarvitsee vain olla hereillä, ettei ratojen suoritus mene ihan formulakisaksi.

Ruuasta Milo tykkää. Se onkin aina ensimmäisenä odottamassa portilla tarhasta pääsyä, jos se on keksinyt, että pian on ruoka-aika. Ja ruoka taitaakin olla ainoa asia, josta se on edes jonkin verran mustasukkainen. Varsinkin laitumella Milo haluaa ehdottomasti syödä parhaat heinänkorret, joten se ei aina päästä muita poneja ihan lähettyvilleen. Samoin ihmisten tarjotessa satunnaisesti herkkuja, pitää Milo huolen, että hänelle ainakin riittää makupaloja. Vasta kun ori itse on saanut suun täyteen herkkuja, on muillakin lupa lähestyä nameja.


~ Sukutaulu

I Glowmoor Baron
Ch KTK-II
II Celestino vom Erlefeld III Céderic v.d. Gloedkamp
IIE Isabel vom Erlefeld
IE Lönnbergs Inger IEI Videström Rudolf
IEE Lönnbergs Ines
E Tinúviel Twitch EI Charles Turley EII Petter SWE
EIE Charlottey
EE Cadencia SWE EEI Bumbo SWE
EEE Dorothea SWE


~ Jälkeläiset

s. 12.03.2015 o. Cat Lord Dei (e. Hellkitten Dei)
s. 21.04.2015 o. Seanchaí Dei (e. Sinead Dei) KTK-II
s. 19.09.2016 t. Lucrezia Dei (e. Sancia Dei)


~ Valmennukset ja päiväkirja

1.10.2016 Päiväkirja
Kauniiksi luvattu kirpeä syyspäivä paljastuikin harmaaksi ja sateiseksi. Olinkin tyytyväinen päästessäni hetkeksi sateesta pois lämpimään ja kuivaan talliin, josta hain mukaani Milon, jonka kanssa suuntasin maneesiin. Tänään olisi orilla vähän kevyempi päivä, ajattelin juoksuttaa sitä ympyrällä.

Aluksi kaikki meni hyvin, mitä nyt ori ei aluksi meinannut mennä käyntiä ollenkaan, ravi olisi miellyttänyt sitä paljon enemmän. Kehottaessani Miloa laukkaamaan, ori innostui suunnattomasti. Sen jalat alkoivat tampata maneesin pintaa ja jouduin käyttämään itsekin jonkin verran voimaa pysyäkseni tasapainossa. Ennen kuin ehdin tajuta mitä tapahtuu, ulkona käynnistyvä traktori vei sekä ponin että minun huomioni. Milo säikähti, repäisi juoksutusnarun otteestani ja alkoi laukata pitkin maneesia yhä kiihtyvää vauhtia.

Hetken aikaa pelkäsin pahinta, naru näytti sotkeutuvan orin jalkoihin sen huomaamatta. Milo paineli hurmassa ympäri maneesia ja näin jo sieluni silmin, miten se kompastuu naruun ja taittaa jalkansa. Koitin aavistella mihin suuntaan se seuraavaksi siirtyy ja koitin pitää itseni rauhallisena kävellessäni kovaa vauhtia lähestyvää ponia kohti. Toivoin Milon hidastavan vauhtia asettuessani sen tielle, mutta mitä vielä, ori teki täyskäännöksen ja jatkoi vain matkaa. Sydän tykyttäen mietin mitä seuraavaksi mahtaisi tapahtua. Sillä hetkellä maneesin ovi avautui ja yksi talliapulaisistani astui sisään ilmeisesti suojaan sateelta. Milo hämmentyi avautuneesta ovesta ja jäi katselemaan tulijaa. Tilaisuuteni oli koittanut. Rauhallisesti lähestyen sain kuin sainkin liinasta kiinni. Hetken seisoin siinä paikallaan ponin kanssa, kun koitin toipua äskeisestä seikkailusta.

Koska harjoitusta ei voinut jättää kesken vain Milon säikähdyksen takia, talutin ponin keskemmälle maneesia ja aloin juoksutuksen uudestaan sen jälkeen, kun olin pyytänyt tallityttöä jäämään paikalle varmistamaan, etten olisi yksin, jos Milo keksisi äskeisen irtojuoksutuksen olevan hauskempaa kuin juokseminen ihminen narun päässä. Pelkoni oli kuitenkin turha, sillä Milo suoriutui loppujuoksututuksesta moitteetta.

4.11.2016 Valjakkovalmennus (valmentajana Siguri)
Tänään lähdimme Milon kanssa harjoittelemaan valjakkoajon kestävyysosuutta varten. Tallille tullessani huomasin ruunikon valmiina kärryjen edessä, joten pääsimme nopeasti aloittamaan päivän valmennuksen. Kävelimme hetken aikaa ympäri tallipihaa, jotta sain kunnon tuntuman oriin. Milo antoi itsestään melko levottoman ensivaikutelman, mutta toivoin sen rauhoittuvan, kun pääsimme vihdoin suuntaamaan kohti hiekkatietä.

Hiekkatie sujui ravi-käynti-siirtymisten parissa. Ori kulki hyvin tasaisen varmasti eteenpäin, ja se keskittyi täysillä työntekoon. Milo oli todella energisen oloinen poni, jota ei tarvinnut sen suuremmin pyytää kulkemaan reippaammin. Siirtymiset tuntuivat kuitenkin hieman rauhoittavan oria, ja se kulkikin eteenpäin kuunnellen apujani todella herkästi.

Hiljalleen eteemme tuli risteys, josta käännyimme hyväpohjaiselle metsätielle. Koska kyseessä oli kestävyysharjoittelu, lähdimme tekemään laukassa intervalleja muutaman katulampun välein. Milo sai laukata niin kovaa kuin pääsi ja rauhoittua sitten hetkeksi aikaa käyntiin. Jo muutaman siirtymisen jälkeen orissa alkoi näkyä väsymisen merkkejä, joten jatkoimme intervalliharjoitusta vielä jonkin aikaa, kunnes siirryimme hetkeksi aikaa käyntiin.

Kun palasimme takaisin hiekkatielle ja tallille oli enää lyhyt matka, lähdimme kulkemaan hyvin reippaassa ravissa eteenpäin. Milo jaksoi väsymyksestään huolimatta ravata aina tallipihaan saakka, jossa annoin sen lopulta siirtyä pitkin ohjin käyntiin. Eräs tallityöntekijä auttoi minua ottamaan kärryt pois Milon perästä, minkä jälkeen pääsin taluttamaan oria tallipihalla, jotta se palautuisi kunnolla reissulta. Lopulta pääsimme siirtymään takaisin talliin ja laittamaan Milon iltakuntoon.

13.11.2016 Valjakkovalmennus
Päätin lähteä Milon kanssa treenaamaan tarkkuusosuutta, sillä tallilla oli kerrankin sopivasti porukkaa, josta napata apukäsiä vaihtamaan kartioiden ja laittamaan palloja kartioiden päälle. Milon kanssa treenatessa etenkin viimeksi mainitut apurit tulevat tarpeeseen.

Tuttuun tapaan kentälle päästyämme Milo ei millään olisi malttanut aloittaa rauhallisesti. Päätin, että tänään saisi ori kuunnella apuja tarkasti, enkä antanut sen yhtään nopeuttaa vauhtia edes alkukävelyn aikana. Koitin jatkuvasti rauhoitella tahtia käynnissäkin, tein muutamia pysähdyksiä. Niissä Milo ei koskaan ole ollut parhaimmillaan ja nytkin se koitti lähteä liikkeelle ennen lupaa. Kun olimme suorittaneet muutaman rauhallisen pysähdyksen ja muutenkin orin tempo alkoi pysyä sekä käynnissä että ravissa maltillisena, oli aika virittää kartiot kentälle.

Aluksi harjoittelimme vain kartioiden läpi menoa mahdollisimman keskeltä. Siinä Milo oli hyvä, sillä vauhdista huolimatta se kuuntelee apuja eikä kiemurtele. Pari kartiota tuli kuitenkin ohitettua hieman liian läheltä kartiota, mutta se oli kuskin moka. Päätin skarpata omien apujeni kanssa. Pian apukätenäni toimiva tallityttö lisäsi radalle useamman kartioparin, joiden suorittaminen vaati jo tarkasti mietittyjä reittejä. Milo tuntui innostuvan vaihtelevammasta tehtävästä ja jouduin keskittymään yhä enemmän sen pidättelemiseen. Ensimmäiset lähestymiset menivätkin pieleen, valjakko lähestyi kartioita väärässä kulmassa ja pallot pomppivat matkoihinsa. Milon ensi-innostuksen vähennyttyä ja saatuani oman keskittymisen kuntoon, siksak-kuviotkin alkoivat vähitellen luonnistua.

Talliin palattuani olin kuitenkin vähän mietteissäni. Milo oli taas tarjonnut parastaan, se oli jatkuvasti valmis kuuntelemaan apujani. Jotta orin potentiaalista saisi kaiken irti, täytyisi kuskin kuitenkin olla paremmin kartalla eikä antaa hidastamiseen keskittymisen pilata itse suoritusta. Minulla oli ajajana vielä paljon kehitettävää.

Kaikki tämän sivun materiaali on © Leandra, ellei toisin mainita. Kaiken materiaalin kopiointi Suomen tekijänoikeuslain nojalla kielletty!