VIRTUAALIHEVONEN
Priska
Ch, KTK-III, SHLA-II



Sivuilla esitetyt tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen!


KISAKALENTERI


 »Virallinen Nimi Priska  »Väri:   Punarautias
 »Lempinimi:  Priska »Merkit:  -
 »Rotu:  Shetlanninponi »Omistaja:  Leandra
 »Sukupuoli:  Tamma  »Kasvattaja/ex-omistaja:  Milja/Fiktio
 »Syntynyt:  01.06.2012 (4v. 30.09.2012)  »Painotus:  Valjakkoajo
 »Säkäkorkeus:  102cm  »Koulutus:  Noviisi ponivaljakko


~ Palkinnot

Champion myönnetty 26.10.2014.

Ponikantakirja:
14p. + 15p. + 16p. + 16p. = 61p. KTK-III
- Hyvät tyypit, lyhyt kaula, säkä eva, jyrkkä lautanen, hyväasentoiset jalat
- Lyhyt kaula, takakorkea
- Hyvä sukupuoli- ja rotuleima, hieman pitkä runko, takakorkeanoloinen, lyhyt kaula
- Lyhyt kaula, takakorkea, hyvät jalka-asennot


Shetlanninponien laatuarvostelu (10/2016):
30 + 11 + 20 + 20 + 12 + 12 = 105p. SHLA-II



~ Luonne

Priskassa on hiukan pullaponin vikaa. Se tykkää olla ihmisten hemmoteltavana, mutta sitä ei juuri huvittaisi tehdä mitään. Sen unelmapäivät selvästi koostuvat vain laiduntamisesta ja torkkumisesta. Tämän huomaa jo heti tamman suhtautumisesta hoitamiseen. Se antaa harjata itsensä kiltisti, jopa tuntuu oikein nauttivan puunauksesta. Kiltteyttä jatkuu kuitenkin tasan siihen asti, kunnes se ymmärtää, että hoitotoimenpiteillä on jokin tarkoitus. Kun ihminen lähestyy kaviokoukku kädessä, Priska ymmärtää, että kohta se joutuu töihin. Yök. Tamma jämähtää silloin paikalleen kuin muuli, eikä millään suostu nostamaan jalkojaan puhdistusta varten. Priska ei sinänsä hätkähdä kovia otteita, joten hoitaja voi toki aina yrittää kiskoa jalkoja maasta. Hämäystaktiikka toimii kuitenkin paremmin. Jos hoitaja hetken aikaa höpöttelee tammalle omiaan ja taputtelee sitä, Priskan huomion saa kiinnitettyä muualle. Kun näin on hetken toiminut, voi jalan saada napattua ylös ennen kuin tamma itsekään tajuaa, mitä on tapahtunut. Tamman hoitamiseen menee vähän enemmän aikaa kuin muiden ponien kohdalla, mutta kun tietää miten toimii, saa myös Priskan työkuntoon.

Priskan valjastaminen onnistuu parhaiten, kun tamma on kiinni käytävällä kahdelta puolelta. Se voi koittaa steppailla jonkin verran ja väistellä lähestyviä valjaita, mutta olleessaan kunnolla kiinni se yleensä keskittyy vain välttämään suun aukaisemista kuolaimia varten. Priskan kanssa joutuu pariin otteeseen pyytämään suun avausta, ennen kuin tamma tottelee. Kärryjä kiinni laittaessa apuna voi myös käyttää kahta ihmistä pitämässä ponia paikallaan. Kun Priska on "ympäröitynä", se antaa periksi ja antaa kiinnittää kärryt peräänsä seisten kiltisti paikallaan.

Ajaessa Priskasta hohkaa valitettavasti haluttomuus. Tamma ei itse juuri haluaisi tehdä töitä, joten kuski joutuu käyttämään paljon aikaa saadakseen tamman niin sanotusti käyntiin. Priskan kanssa treenaaminen kannattaakin aloittaa rauhallisesti ja turhautumatta sen tahtiin. Kun tammaa on verrytellyt jonkun aikaa, on paremmat mahdollisuudet saada se keskittymään paremmin tekemiseen ja lisäämään vauhtia. Valjakkokenttien supertähteä siitä ei kuitenkaan tule, vaikka omalla tasollaan aina välillä onnistuukin. Priska ei esimerkiksi kiukuttele valjaat perässään, mutta se reagoi apuihin pienellä viiveellä. Tamman ajaminen vaatii paljon kärsivällisyyttä ja jatkuvaa keskittymistä kuskin puolelta. Poni ei yhtään paikkaa itse, jos kuski epäonnistuu. Toisaalta Priskan kanssa saavutukset tuntuvat jopa paremmalta, kuin monen osaavamman ponin kanssa. Kun Priska onnistuu, kuski voi todellakin olla tyytyväinen itseensä.

Taluttaessa tammalla ei ole kiire mihinkään. Se löntystelee taluttajan perässä, välillä pysähdellen katselemaan ympäröivää maailmaa. Priska on siten helppo talutettava, jos ei ole kovin kiire. Lähestyessä tarhaa tai laidunta sen askeleet kuitenkin rivakoituvat, kun tamma tajuaa, että nyt ei ollakaan menossa urheilemaan. Portilla se ei millään malttaisi odottaa taluttajan irroittavan otettaan, vaan koittaa parhaan kykynsä mukaan mennä jo. Nopea riimunarun irroitus on siis valttia, jos ei tahdo pinkoa ponin mukana pitkin tarhaa sen etsiessä herkullisia heinänkorsia mussutettavaksi.

Muiden ponien kanssa Priska tulee toimeen kuin vettä vaan. Se ei ole koskaan yrittänyt ryhtyä pomoksi, mutta ei se ole lauman hylkiökään. Priska ei aina jaksa leikkiä muiden kanssa, vaan keskittyy katselemaan muiden touhuja, mutta aina välillä se intoutuu hurjaan laukkakisaan pitkin laidunta. Ne ovatkin niitä harvoja kertoja, kun tamma tosissaan näyttää vauhtia.


~ Sukutaulu

I Päivärinteen Roi
VIR MVA Ch, KTK-II, VVJ-I, SHLA-I
II Samuel
VIR MVA Ch, KTK-III
III All Around
IIE Pepita
IE Serene Grace
Ch, KTK-III
IEI Cabochard Rock
IEE Gracidea
E Piquira Dei
VVJ-II
EI Nani
VIR MVA Ch, KTK-III
EII Mortier II
EIE Sylvie v.d. Grim
EE Shaki v.d. Zambo
Ch, KTK-I
EEI Saltonstall Rocket
EEE Shalem Seerda


~ Jälkeläiset

s. 09.04.2013 t. Prilla (i. Glowmoor Hamlet) KTK-III
s. 02.01.2015 o. Cesare Dei (i. Chichariot Dei) KTK-III
s. 18.03.2015 t. Pirouette Dei (i. Reposaaren Hazel) KTK-III


~ Valmennukset ja päiväkirja

18.3.2015 Päiväkirja
Olin nukkunut jo muutaman viikon rauhattomasti. Syynä oli Priska, joka oli viimeisillään kantavana orista Reposaaren Hazel. Olin toivonut tamman antavan selviä merkkejä ennen kuin varsa syntyisi, mutta Priska tuntui oikein pihtaavan tietoa synnytysaikeistaan. Jossain vaiheessa mietin jo, että onko tamma ollenkaan kantavana vai vain lihava, kun laskettu aika lähestyi, mutta tamma jatkoi elämäänsä kuin aina ennenkin. Olin ottanut tavakseni käydä kurkkimassa tammaa joka ilta varmuuden vuoksi. Niin tein myös maaliskuun 17. päivä, jolloin löysin Priskan tavalliseen tapaansa varsomiskarsinasta torkkumasta. Pettyneenä lähdin pois tallista sen jälkeen, kun olin antanut käynnistäni havahtuneelle tammalle kunnon rapsutukset. Yöllä heräilin malttamattomana tunnin välein katselemaan varsakameraa, mutta alkuyöstä ei tapahtunut mitään outoa, mitä nyt ulkona voimistui tuuli. Joskus neljän aikaan heräsin yhtäkkiseen rätinään ja paukkeeseen. Varsakamerani oli muuttunut pelkäksi lumisateeksi. Manasin itsekseni ulkonaa riehuvaa tuulta, joka ilmeisesti oli aiheuttanut ongelmat. Lähdin kuitenkin tallille kurkkaamaan, että siellä oli kaikki kunnossa. Varsomiskarsinan kohdalle päästyäni huokaisin helpotuksesta ja samalla myös innostuksesta. Priskalla oli kaikki kunnossa, mutta se oli selvästi laskeutunut maahan synnytystä varten. Hälytin paikalle apuvoimia, joiden kanssa seurasimme (uudelleen viritetyn) varsakameran avulla etäämmältä tamman käyttäytymistä. Kaksi varsaa jo aiemmin synnyttänyt Priska tuntui tietävän mitä tehdä. Meidän tehtäväksemme jäi vain kisakatsomossa jännittäminen, kun tamma suhteellisen rauhallisesti puski pientä varsaa maailmaan. Priska oli aiempien varsojensa kanssa ollut huolehtivainen emä alusta asti ja niin se oli nytkin. Kun rautias tammavarsa oli kokonaan putkahtanut korsien päälle, Priska hetken rauhoituttuaan alkoi nuuhkia ja nuolla ystävällisesti vauvaansa. Kaikki oli mennyt aivan nappiin.

22.8.2016 Päiväkirja
Halusin kerrankin vaihtelua rutiineihin ja lähteä verestämään ajomuistoja kisaeläkkeelle jo päätyneen ponin kanssa. Pohtiessani tallissa valintaani kuulin karsinasta tutun hörähdyksen, Priska oli ainakin hereillä. Vaikka taustalla vähän kutkuttelivat muistot pieleen menneistä kisareissuista, ajattelin ottaa haasteen vastaan. Astuin tamman karsinaan, jossa se tuijotteli minua vähän hämmästyneen näköisenä. Hetken höpöteltyäni tamman kanssa aloin siistiä sitä. Pitkän loman jäljiltä Priska ei ehkä osannut aavistaa pääsevänsä (tai tamman mielestä tietenkin joutuvansa) pienelle ajelulle, joten se antoi minun suorittaa hoitotoimenpiteet loppuun sutjakkaasti. Vasta siinä vaiheessa, kun tarkoituksenani oli taluttaa tamma käytävälle valjastamista varten, havahduin siihen tosiasiaan, että olin tallissa yksin. Vaikka tamma oli tähän mennessä käyttäytynyt nätisti, en hetkeäkään epäillyt, etteikö se laittaisi siinä vaiheessa vastaan, kun alkaisin asetella valjaita sen selkään. Yksin en sitä haluaisi yhtäkkiä pitkän tauon jälkeen koittaa valjastaa. Koitin hetken aikaa huhuilla paikalle muita, minkä aikana Priskan ilme selvästi jännittyi sen arvatessa, että tästä ei hyvää seuraa. Talli oli ja pysyi kuitenkin tyhjänä muista ihmisistä. Rapsuttelin hetken aikaa tammaa turhautuneena myttyyn menneestä ajatuksesta. En halunnut kuitenkaan luopua kokonaan Priskan kanssa puuhailusta, joten mietin muita vaihtoehtoja. Lopulta päätin lähteä sen kanssa pienelle kävelylle ja siirtää ajohaaveet seuraavaan päivään, jolloin varmistaisin apukädet saataville. Hain vähän luovutusmielin tamman suitset satulahuoneesta. Lähestyessäni ne kädessä Priska tuijotti minua sen näköisenä, ettei uskonut todeksi aikeitani. Jouduin jonkin aikaa käymään väsytystaistelua suun aukaisemisen kanssa, mutta maanittelulla sain sen lopulta sutsittua. Jo tallin pihassa Priska antoi viitteitä siitä, että vauhti ei tänään hurmaisi. Hitaasti edetessämme tallin pihasta lähtevää tietä pitkin päätin, että tänään mentäisiin täysin tamman ehdoilla. Huomenna varautuisin vähän paremmin ja Priska saisi taas luvan muistella valjakkokuvioita.

23.8.2016 Valmennus
Aamulla lähdin uudella tarmolla kesyttämään Priskaa, mukanani kaksi muuta tallityöntekijää. Mietin kyllä hetken oliko kahden apukäden mukaanottaminen vähän liioittelua ja tulisiko Priskalle saarrettu olo niin monen ihmisen keskuudessa, mutta halusin tällä kertaa todellakin päästä ajamaan tammalla. Menin rauhassa herättelemään tammaa uuteen aamuun ja vietin loppujen lopuksi mukavan puuhailuhetken sen kanssa. Jostain syystä Priska ei osannut yhtään aavistella mitä oli luvassa, vaan sain hoitotoimenpiteet suoritettua ennätysajassa. Apukäsien avulla Priskakin saatiin valjastettua, vaikka se ei yhtään pitänytkään ajatuksesta. Kentälle päästyämme aloin lämmitellä tammaa kevyesti ja samalla pohdin mitä sen kanssa lopultakin haluaisin tehdä. Tarkkuusharjoituksiin pitäisi jonkun virittää kartiot ja apukäteni olivat jo kadonneet paikalta, joten päädyin verestämään koulukokeen muistoja. Kuvioiden hiomisesta saisin aina lisää kokemusta, josta olisi hyötyä muidenkin ponien ajamisessa. Priska ei ollut ideasta aivan yhtä innoissaan. Jatkoin lämmittelyä, mutta tamma ei tuntunut juuri vertyvän, se tepasteli kuuliaisesti mutta tahmeasti eteenpäin. Päätin ottaa sen temmosta kaiken hyödyn irti ja harjoitella pysähdyksiä. Valinta osoittautui osittain oikeaksi, sillä Priska reagoi innokkaana pysähtymisapuihin. Sen sijaan liikkeellelähtö ei sujunutkaan joka kerta yhtä auvoisesti. Sain käyttää apuja kunnolla, ennen kuin tamma suvaitsi reagoida niihin. Harjoitusten edetessä Priskan suoritus parani ja lopulta uskalsin lisätä viimeisiin harjoituksiin myös peruutuksen pysähdyksistä. Omaksi yllätyksekseni tamma otti vapaaehtoisesti muutaman peruutusaskeleen pyytäessäni sitä kevyesti. Parin onnistuneen suorituksen jälkeen kiitin tammaa ja siirryin loppukävelyyn. Priska oli ajotauostaan huolimatta kerrankin ylittänyt odotukset ja lupasin antaa sille tallissa pari porkkanaa kiitokseksi.

Kaikki tämän sivun materiaali on © Leandra, ellei toisin mainita. Kaiken materiaalin kopiointi Suomen tekijänoikeuslain nojalla kielletty!