VIRTUAALIHEVONEN - VH14-017-0325
Hellkitten Dei
VIR MVA Ch, KTK-II



Sivuilla esitetyt tiedot eivät liity mitenkään kuvissa olevaan hevoseen!



KISAKALENTERI


 » Virallinen nimi: Hellkitten Dei  » Väri:  Punarautias
 » Lempinimi:  Enni » Merkit:  -
 » Rotu:  Shetlanninponi » Omistaja:  Leandra VRL-01057
 » Sukupuoli:  Tamma  » Kasvattaja:  Virtuaalitalli Dei
 » Syntynyt:  27.4.2014 (4v. 27.8.2014)  » Painotus:  Valjakkoajo
 » Säkäkorkeus:  97cm  » Koulutus:  Vaikea ponivaljakko


~ Palkinnot

VIR MVA Ch myönnetty 26.10.2014

Ponikantakirja:
19 + 21 + 18 + 20 = 78p, KTK-II
- Hyvärakenteinen tamma, kaula saisi olla pidempi.
- Erinomaiset tyypit, lyhyehkö kaula.
- Hyvä viistohko lapa, ok säkä, sopusuhtainen runko, jalat hyväasentoiset.


~ Luonne

Enniin on helppo suhtautua tallin kultapupuna, se on paitsi kaunis ulkonäöltään, myös monella tapaa tallin kasvatustyön helmi, onhan sen sukutaulu täynnä tallin omia poneja. Sen takia monelta jää aluksi ehkä huomaamatta Ennin luonteen nurjat puolet, mutta vähän pidemmän aikaa ponin kanssa touhuttuaan Enni saa uusia vivahteita ah-niin-kultaiseen olemukseensa.

Jo varsana Enni oli kovin seikkailunhaluinen ja itsenäinen. Monet kerrat sen emä Katti juoksi huolissaan varsansa perässä kun pikkutamma oli tutkimusmatkalla ympäri laidunta. Aikuisenakin Enni on edelleen itsenäinen ja jopa paikoitellen juro. Se ei vaikuta kaipaavan ihmisen, eikä muiden ponien seuraa, ja monesti karsinan oven avatessa vastassa onkin hapanta naamaa näyttävä tamma. Enni ei missään nimessä ole ilkeä, mutta se ei myöskään nauti kontaktista. Hoitaessa se kyllä tottelee ilman pienintäkään vastalausetta, mutta sen ilme tuntuu viestittävän: "jätä mut hei rauhaan pliis".

Enni oli heti ensihetkistä asti toimiva valjakkoponi, se on innostunut suorittamaan tehtäviä ja erityisesti tamman ketteryys radalla on mahdollistanut kilpailun vaikealla tasolla. Ainoastaan Ennin itsenäisyydestä oli tietynlaista haittaa aluksi, sillä parivaljakkoa harjoitellessa se alkoi helposti stressata toisen ponin läheisyyttä. Vähitellen kuitenkin Enni rauhoittui Fiian vakiintuessa sen pariksi, ja se tottui tämän läheisyyteen riittävästi muistaakseen keskittyä ihmisen antamiin käskyihin. Loppujen lopulta Enni on osoittanut taitonsa myös parivaljakossa ollessaan kumppanuksista se kylmäpäisempi kilpailutilanteessa. Jostain syystä se juuri niissä tilanteissa ymmärtää ihmisellä olevan kirjaimellisesti ohjat käsissä, eikä sen tarvitse hermostua mistään, vaan ainoastaan keskittyä omaan ja parinsa tekemiseen. Kaikesta huolimatta kisaradalla nähdään siis innokas, mutta hallittu poni, joka kuuntelee annetut ohjeet ja tekee parhaansa.

Enni edelleenkään juuri siedä vieraita hevosia lähettyvillään, joten kilpailupaikalla on hyvä varmistaa ettei suunnitellut kulkureitit mene keskeltä ponipaljoutta, jotta tamma ei ala stressata. Onneksi Enni on kuitenkin kiltti poni, eikä hienoista hermostumista lukuunottamatta ala sikailla vieraassakaan paikassa.

Laitumella Enni viihtyy omissa oloissaan, tosin tarvittaessa se osaa pomottaa muita tallin poneja, tammalla on selkeästi auktoriteettiasemaa niihin nähden. Aina säännöllisin väliajoin Enni hauskuuttaa tallityöntekijöitä välttelemällä kiinniantamista kunnes tamman hakijaksi joutunut on hetken aikaa joutunut sen perässä juoksennella. Jos hakija kaipaa oikoreittiä eikä pikajuoksutreeniä, on hyvä tietää Ennin persous herkuille. Vanhalla kunnon kauraämpärikikalla tamman saa näppärästi houkuteltua lähelle porttia ja riimunarun kiinni.


~ Sukutaulu

I Deatheater Dei
Champion, KTK-III
II Huvin Tobias
KTK-III, SHLA-I
III Velvet Requiren
VIR MVA Ch
IIE Amber Claudine
VVJ-I
IE Siobhan Dei
VIR MVA Ch, KTK-I
IEI Seamus v. Chetwood
VIR MVA Ch, KTK-III, YLA2
IEE Ward's Simbelmynë
VIR MVA Ch, YLA2
E Kitier Katba Dei
Champion, KTK-III
EI Dance In The Dark Dei
KTK-III
EII Lycos Merlin
VIR MVA Ch, KTK-III, YLA3
EIE Gregers Kajsa
VIR MVA Ch
EE Soviet Kitsch Dei
VIR MVA Ch, KTK-I
EEI Riot Empire
VIR MVA Ch, KTK-II
EEE Autumn Fall
VIR MVA Ch, KTK-II, YLA2


~ Jälkeläiset

s. 08.10.2014 t. Catspeak Dei (i. Gungbacks Rojal)
s. 12.03.2015 o. Cat Lord Dei (i. Milord Dei)
s. 17.09.2016 o. Hellraiser Dei (i. Monty v.d. Zanneshof)


~ Valmennukset ja päiväkirja

8.8.2016 Päiväkirja
Aamuvarhaisella kävin herättelemässä unisen Ennin karsinastaan, johon olin sen tavallisesta poiketen laitumen sijaan tuonut nukkumaan. Illalla tamma oli sen jonkinasteisista vastalauseista huolimatta pesty ja loimitettu hyvin kevyesti, sillä aamulla ylimääräiseen siistimiseen ei ollut aikaa. Olimme nimittäin lähdössä tamman ensimmäisiin näyttelyihin Päivärinteeseen! Kukonlaulun aikaan taluttelin Enniä hetken aikaa pihalla, kun muut kantoivat tavaroita autoon. Lopulta kaikki, paitsi ponit puuttuivat. Samoihin näyttelyihin lähtevä Tikru kiukutteli hevosautoon mennessä, mutta Enni tepasteli vähän hölmistyneenä perässäni omalle paikalleen. Ja näin matka kohti näyttelypaikkaa alkoi. Päästyämme perille ponit olivat aloittaneet hirnumiskonsertin, ja minua hävetti tunnustautua mökälauman omistajaksi. Enni kuitenkin lopetti mekastamisen sillä sekunnilla, kun sen jalat koskettivat pihan hiekkaa. Meillä oli jo vähän kiire, joten muutaman ravipätkän ja seisontaharjoituksen jälkeen marssimmekin tamman kanssa kehään. Siellä Enni käyttäytyi kuin pieni enkeli, näytti parhaimman ravinsa, eikä kumma kyllä laittanut vastaan, kun tuomari halusi kosketella sen jalkoja. Omistajan ei-ehkä-niin-yllätykseksi Enni palkittiin lopulta luokkavoittajana. Innoissani ja vähän jo BIS-kehää jännittäen vein tamman rauhoittumaan autoon. Pitkä päivä alkoi vähitellen tuntua Ennissä. Kun hain sen loppukehää varten hevosautosta, oli vastassa melkoisen nuupahtanut poni. Vaikka koitin verrytellä tammaa vielä leiskauttamaan upean ravinsa, Enniä ei selkeästi enää huvittanut. Enni asettui kyllä kuuliaisesti tuomarin katseltavaksi, mutta sen ravi oli täysin vailla puhtia. Vähän harmittelin tilannetta, koska loppukehän taso näytti todella kovalta. Kaikki jännitykseni osoittautuivat kuitenkin turhiksi, sillä Enni palkittiin joka tapauksessa BIS2-palkinnolla. Hetkeksi meinasin unohtaa koko tamman, sillä orini Rafael nappasi koko näyttelyiden ykköspalkinnon ja siinä sitten onniteltiin myös omistajaa. Jossain vaiheessa havahduin, etten ollut huomioinut esittämääni tammaa juurikaan. Autolle pokaaleiden ja kukkasten kanssa palatessamme annoin kuitenkin Ennille palkinnoksi useamman herkkuomenan, joita se rouskutteli tyytyväisenä tietämättä oikein ollenkaan, mistä se oli nämä ansainnut.

15.9.2016 Päiväkirja (kirjoittanut Salazar)
Ennillä olisi tänään tiedossa päivä prinsessana. Tallille oli tulossa ammattikuvaaja, ja tamma olisi yksi niistä poneista, jotka tänään päätyivät linssin eteen. Minä olin vierailevan tähden apulainen, joka hoitaisi kuvattavat kuntoon ja katsoisi kullekin sopivimman paikan jossa kuvat otettaisiin. Tähän vaikutti esimerkiksi ponin väri. Ennille olin valinnut maalaistien pientareen täynnä valkoisia kukkia, taustalla vanha havupuumetsä, jonka puut roikuttivat naavaa oksistaan. Saavuin tallille jo etukäteen pistämään ponit näteiksi, ensimmäiseksi Ennin. Otin rautiaan käytävälle, jossa harjasin sen vähitellen talvikarvaksi muuttuvaa turkkia reippain ottein. Tähän en hommaa jättänyt, vaan tänään käytäisiinkin läpi mitä erilaisempia kauneudenhoidollisia toimenpiteitä. Ensimmäiseksi kävin jouhien kimppuun, jotka selvitin kiiltäviksi ja sileiksi hoitoaineen avustuksella. Ennin omistaja halusi ponin kuitenkin olevan mahdollisimman hyvin rotuansa edustava, joten jätin harjan vapaaksi, kuten se yleensä shetlanninponeilla oli. Sekä kaviot, että turpa öljyttiin, mihin poni ei sen kummemmin reagoinut. Kun itse kuvattava oli valmis, kävin hakemassa sen suitset satulahuoneesta. Pettymys oli suuri, kun huomasin niiden olevat harmaat liasta! Eikun varusteidenpesupuuhiin... Onneksi aikataulu ei ollut kiireellinen, kuvattavia poneja oli tänään niin paljon, että kuvaaja oli varannut tämän päivän vain ja ainoastaan Dein kuvausreissulle, hän ei siis joutuisi kiirehtimään enää tänään minnekään muualle työkeikkojen perässä. Sain suitset kiiltämään hetkessä ja saatuani ne Ennin päähän, oli tamma valmis kuvauksiin. Kävelytin sen hiekkatietä pitkin sovitulle paikalle, jossa kuvaaja jo odottelikin. Huiskin vielä nopeasti mukaan ottamallani harjalla masukarvoihin matkalla tarttuneet roskat pois ja laitoin ponin poseeraamaan. Se ei ollut suinkaan yhteistyöhaluinen, vaan sitä kiinnosti kukkien syöminen enemmän kuin kameralle keimailu. Kiskoin ponin päätä jatkuvasti ylös, ja se luimisti tilanteen ollessa epämukava. Kuvista saatiin ihania, mutta millä vaivannäöllä!

24.9.2016 Valjakkovalmennus (valmentajana Salazar)
Tällä kerralla minulla oli valmennettavani tuttu poni, nimittäin Enni valjakkoajossa. Jännitin yhä valjakon valmentamista suuresti ja hieman epävarmoin ottein aloitin valmennuksen. Ensin verryteltiin poni lämpimäksi ja haettiin se avuille kuuliaiseksi siihen soveltuvalla tehtävällä. Laitoin valjakon etenemään ihan vain pelkässä käynnissä, niin, että askellus oli energistä, mutta poni ei kiirehtinyt vaan kuunteli myös pidättäviä apuja. Halusin ajajan tekevän selkeän pysähdyksen kolme kertaa pitkille sivuille ja molempiin päätyihin isot ympyrät, jotka sisälsivät pysähdykset myös, pituushalkaisijan kohdalle kaksi kertaa ympyrän reitillä. Enni oli kuuliainen ja otti avut heti vastaan tehden siistit pysähdykset ja paikallaanolot. Seuraavaksi aloimme tehdä siirtymisiä, ensin käynnin ja ravin välillä. Samaiset pääty-ympyrät tehtiin tässäkin tehtävässä, ne reippaassa ravissa. Uralle palattuaan valjakon tulisi ottaa käynti, kävellä kulman halki seuraavan kirjaimen luokse ja ravata siitä kaksi kirjainta eteenpäin ja sitten siirtyä taas käynnille ennen uutta raviympyrää. Enni oli hyvin kuulolla ja teki siirtymiset sulavasti, niin, ettei valmentajalle jäänyt oikeastaan mitään huomautettavaa. Seuraava tehtävä käsitteli myös siirtymisiä, mutta nyt laukan ja käynnin välillä. Jaoin kentän keskihalkaisijan kohdalta kahtia, sillä tavoin, että valjakko pääsisi nyt työskentelemään vuoronperään kahdella neliöllä. Pitkän sivun keskeltä käännettiin jokaisella kierroksella keskihalkaisijalle ja siitä vuoronperään eri suuntiin. Keskihalkaisija tuli käynnissä, pitkillä sivuilla mentävät pätkät laukassa, lyhyt sivu käynnissä. Ekoilla kierroksilla mukaan tuli ravia, mutta Enni sai juonesta kiinni nopeasti ja onnistuneisiin suorituksiin pääsimme lopettamaan valmennuksen. Loppuverryttelyt sai ajaja hoitaa itse.

4.11.2016 Valjakkovalmennus (valmentajana Siguri)
Ennin kanssa lähdimme tänään harjoittelemaan valjakkoajon kouluosuutta. Odotin suurella ruohokentällä valmiina, kun valmennettava kaksikko saapui paikalle. Pyysin heitä kävelemään hetken aikaa hieman löysemmällä ohjalla kenttää ympäri, jotta Enni saataisi kunnolla rennoksi.

Lähdimme liikkeelle ensin perinteisillä ravi-käynti-siirtymisillä, jotta näin, kuinka ajaja sekä poni pelasivat yhteen. Ennistä huomasi nopeasti, että se oli hyvin tottunut sekä motivoitunut kärryponi, joten siirtymisten kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Niinpä otimme mukaan myös peruutukset, joiden kanssa ajaja sai hieman pyytää Enniltä enemmän, mutta tamma totteli loppujen lopuksi sen suuremmin mukisematta.

Siirtymisten jälkeen lähdimme tekemään kolmikaarista kiemurauraa ensin ravissa ja sitten laukassa. Enni kulki todella hienosti ajajan avuilla, ja hiljalleen se alkoi koota itseään paremmin. Otimme suorille mukaan myös lisätyt askellajit, jotka näyttivät ensin vain temponlisäyksiltä mutta muutamien toistojen jälkeen alkoivat vaikuttaa jo erittäin kelvollisilta lisäyksiltä. Enni astui todella hyvin yli ja kuunteli erittäin tarkasti ajajan apuja.

Kun kaksikko liikkui kaikin puolin hyvin, lähdimme harjoittamaan ajajan taitoja. Aloimme tehdä yksinkertaisia tehtäviä kuten siirtymisiä ja voltteja niin, että ratsastaja sai pitää ohjia vain yhdessä kädessä. Tarvittiin herkkyyttä ponilta ja keskittymistä ajajalta, että tehtävät alkoivat sujua hyvin. Siirtymisten kanssa ei ollut sen suurempaa ongelmaa, mutta voltteja kaksikko sai harjoitella hyvän aikaa, ennen kuin ne alkoivat näyttää pyöreiltä.

Lopputunnista kävimme läpi vielä aivan perinteistä käyntiharjoitusta keskiympyrällä. Halusin nähdä, kuinka tasapainoisesti ja hyvässä asennossa Enni saataisi kulkemaan, joten ajaja haki hetken aikaa hyvää asentoa ja pian tamma kulki hienossa muodossa ympyrällä. Ennin askeleet olivat todella irtonaiset ja tempo pysyi tasaisena kumpaankin suuntaan. Koska meno näytti kaikin puolin hyvältä, kiitin ajajaa mukavasta valmennuksesta ja annoin tälle luvan löysentää hieman ohjia.

Kaikki tämän sivun materiaali on © Leandra, ellei toisin mainita. Kaiken materiaalin kopiointi Suomen tekijänoikeuslain nojalla kielletty!